maanantai 10. marraskuuta 2014

San Lorenzo in Panisperna




San Lorenzo in Panisperna, Via San Panisperna 90, kuvaus Giuseppe Vasi

PS. Palasin takaisin kertomaan, että kirkko on taas avoinna messuja varten. Messu sunnuntaisin ja pyhäpäivisin kello 11.00 ja 18.00. Vaaikuttaa siltä kuin pyhää edeltävänä päivänä on messuu aamulla kello 7.45. 
Jos haluaa vierailla kirkossa niin voi ottaa yhetyttä etukäteen, Puh: 06 646535573 tai 06 46535574.

Kirkko seisoo Montin kaupunginosassa keskellä Roomaa. Via Panispernan katu kulkee Largo Magnanapolin torilta Piazza Santa Maria Maggioren torille. Tämä katu on yksi suorimmista kaduista kulkea kaupungin keskustaan Terminin rautatieasemalta.

San Lorenzo in Panispernaa ei kutsuta enää kirkoksi, vaan rettoriaksi, mikä tarkoittaa pappilaa. Katollisessa kirkosssa on paljon erilaisia pappiskuntia ja monen maalaisia pappiskuntia, joten kirkko on nykyään jonkin pappiskunnan käytössä, enimmäkseen.


San Lorenzo in Panisperna

San Lorenzo Panisperna kirkko sijaitsee katujen risteyksessä kauniilla paikalla, samalla kukkulalla sisäministeriön kanssa. Siitä lähtee kaunis puiden varjostama Via Milanon katu, joka johtaa loivasti ylös kauniille Via del Quirnalelle. 

Nykyinen kirkko on arkkitehti Carlo Rainaldin suunnittelema kirkko 1600-luvulta. Kirkon alkuperäinen nimi oli San Lorenzo in Formoso paavi Formosuksen mukaan, joka eli 800-luvulla. Formosus tarkoittaa kaunista ja kaunishan tämä kirkko onkin. 

Alkuperäien kirkko on 900-luvulta. Paavi Bonifasius VIII rakennutti kirkon uudelleen vuonna 1300 ja sen vieressä oleva luostari annettiin benediktiineille vuonna 1451. Vuonna 1574 Gregorius XIII määräsi uusia restaurointeja ja nimi San Lorenzo Panisperna juontaa juurensa tältä ajalta, ehkä siksi, että pyhimystä juhlitaan 10. elokuuta, jolloin  jaettiin köyhille leipää=panis.


Kirkon yhteydessä sijaitsee pieni museo, jossa on joitakin reliikkejä ja San Lorenzon reliikkiverta. Museoon pääsee soittamalla ja sopimalla ajasta puh:06 46535573. Kryptassa on grilli, jolla perinteiden mukaan poltettiin San Lorenzo.

Roomassa on ainakin viisi muuta kirkkoa, jotka ovat San Lorenzolle, Pyhälle Laurentinukselle pyhitettyjä: San Lorenzo Fuori le Mura, San Lorenzo in Miranda Foro Romano, San Lorenzo in Lucina ja San Lorenzo in Fonte.

San Lorenzo in Panisperna kirkko on luultavasti rakennettu jo melko heti San Lorenzon marttyyrikuoleman jälkeen siinä 300-luvun alkupuoliskolla. Kirkko rakennettiin nimittäin juuri sille paikalle jossa Pyhä Laurentinus/ San Lorenzo halstrattiin hengiltä. 

Luostari rakennttiin kolmannella vuosisadalla. Kirkon julkisivu uuskorjattiin 1600-luvulla jolloin kirkko sai upean puuveistoksilla koristellun ulko-ovensa.


Upea puuveistoksinen ovi: Valokuva  on lainattu romeartlover.it sivuilta

Panisperna nimestä ollaan monta mieltä, mutta luultavasti kirkon vieressä sijaitsevan luostarin munkit aikoinaan jakoivat leipää köyhille, josta sitten kirkko sai nimensä ja kirkon nimestä sitten puolestaan sai katu nimensä. Panis viittaa leipään ja perna kinkkuun. Siihen aikaan tämä alue ei ollut asuttua vaan enempikin maalaismaisemaa. 


Pyhän Birgitta, Chi Era Costui?, Sandro Vallocchia

Aivan samanlainen Pyhän Birgitan patsas seisoo myös Vadstenassa Ruotsissa.


Pyhä Birgitta asui Roomassa 1300-luvulla. Hän asui suurin piirtein siinä rakennuksessa jossa nykyään sijaitsee Birgitta luostari ja heidän kirkkonsa Piazza Farnesella. Pyhä Birgitta kävi joka päivä San Lorenzo in Panispernan kirkossa rukoilemassa. Juuri sitä ennen oli kirkko uuskorjattu. Kerrotaan että Birgitta istui usein kirkon portailla ja kerjäsi ohikulkevilta ja jakoi rahat sitten köyhille. 

Birgitan kunniaksi on pystytetty Birgitta patsas kirkon edustalle. Vuonna 1964 kävi silloinen Ruotsin kuningas Gustaf II Adolf vihkimässä patsaan. Kuningas oli erityisen kiinnostunut arkeologiasta ja hän kävi usein Roomassa seuraamassa kaivauksia. Siihen aikaan oli Roomassa useita ruotsalaisia arkeologeja töissä ja jokunen suomalainenkin. 

Heti Pyhän Birgitan kuoltua hänen ruumiinsa vietiin tänne San Lorenzo in Panispernan kirkkoon ja täältä sitten kuskattiin edelleen Ruotsiin Vadstenaan. Pyhän Birgitan reliikkejä säilytettiin alkuun San Lorenzo in Panispernan kirkossa. Mutta reliikit siirrettiin Birgittaluostariin Piazza Farneselle myöhemmässä vaiheessa. Birgittaluostariin vietiin myös se krusifiksi jonka äärellä Birgitalla oli tapana rukoilla. 

Kirkkosalin oikealla puolen sijaitsee ikivanha kaunis sargofagi muurattuna kirkon seinään kiinni. Tässä sargofagissa säilytettiin alunperin Pyhän Birgitan reliikkejä. Sargofagi on kesarilliselta ajalta peräisin. Kirkosta löytyy myös muistolaatta jossa kerrotaan että Ruotsin kuningas Gustav III kävi kirkossa 13. huhtikuuta vuonna 1784. Rikkaan kreivin 17-vuotias tytär vihittiin klarissanunnaksi ja hänelle puettiin tilaisuudessa klarissanunnien puku päälle ja kuningas jostain syystä oli mukana tilaisuudessa.



Birgitalle on pyhitettyy kappeli joka sijaitsee kirkon vasemmalla seinustalla. Kappelissa on taulu vuodelta 1757 pyhästä Birgitasta, jossa Birgitta on polvistunut krusifiksin ääreen rukoilemaan. Kuvassa Birgitalla on brigittanunnien puku päällään, jota Birgitta ei todellisuudessa ole voinut koskaan käyttää, koska birgittanunnajärjestöä ei silloin vielä ollut olemassakan, eikä siis pukuakaan.

Kirkko korjattiin uudemman kerran 1500-luvulla Rooomassa silloin syntyneen uuden barokin tyylin mukaan, vaikkakin ei yhtä promeaksi, vaan huomattavan vaisummaksi tyyliltään. 

Birgitan ajalla 1300-luvulla luostarissa asui klarissanunnia. Klarissat ovat ne kaikista köyhimmät ja askeettisimmat nunnat koko katollisessa sääntökuntajärjestelmässä. Klarissat kuuluvat kerjäläisluostari järjestöön Fransiskus assisilaisen mallin mukaan. Clara (ital. Chiara) jonka mukaan klarissajärjestö on saanut nimensä oli Fransiskus Assisilaisen sisko. Kerjäämällä rikkalita aatelisilta nunnat pystyivät auttamaan köyhiä. Nykyään luostarissa asuu fransikaaneja ja kirksota löytyy kappeli joka on pyhitetty Frasiskukselle.



San Lorenzo/Pyhä Laurentinus/Sankt Lars, Rooman seurakunnan diakoni, joka kuoli marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa vuonna 258. Pyhä Laurentinus on yhdessä Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin kanssa Rooman suojeluspyhimyksiä. Roomassa on jopa korttelisto nimeltä San Lorenzo, joka sijaitseee Terminin rautatieaseman itäisellä puolella. Jos lähtee kävellen Terminiltä San Lorenzo Fuori le Muran basilikaan tai Campo Veranon hautsumaalle niin suorin tie on San Lorenzon kortteliston läpi. 

Nimittäin Pyhän Laurentinuksen ruumis vietiin Via Tiburtinan varteen josta se myöhemmin löydettiin. Keisari Konstantinus I antoi käskyn että Pyhän Laurentinuksen päälle rakennettaisiin pieni Oratorio. Myöhemmin Oratorion kupeeseen kiinni rakennettin kappeli ja vielä myöhemmin rakennettiin haudan päälle basilika. San Lorenzo Fuori le Muran basilika on oikeastaan kolme kirkkorakennusta yhdhesä. Luostarissa asuu frasnikaanimunkkeja,  Le Francescane della Sagra Famiglia järjestöstä. Järjestö sisältyy nykyään vuodesta 2011 lähtien isompaan järjestöön nimeltä Ordine dei Frati minori Conventuali.

Häntä pidetään diakoonien, kokkien ja palomiesten suojeluspyhimyksenä. Diakooni vastaa nykyään katollisessa kirkossa suurinpiirtein seremoniamestaria, joka aina seisoo seremonioiden aikaan Paavin (piispan, arkkipiispan tai kirkkoherran) vierellä ja ohjaa ja auttaa paavia, kääntää raamatun lehtiä jne. Diakoni vihitään virkaansa ja virka vaati täydellistä kirkon jäsenyyttä ja panosta. Vihittävät henkilöt katollisessa kirkossa makaavat vatsallaan lattialla vihkimisen aikana, joka symbolisoi sataprosenttista vihkiytymistä ja panosta tehtäviin.


Vatikaanin museosta löytyy tämä Palmezzanon maalaus jossa Madonna ja Jeesus-lapsen ympärille on koottu monta pyhää miestä: vasemmalta ensin nuori Pyhä Laurentinus, Fransiskus Assisilainen, Johannes Kastaja, Antonius Suuri, Tuomas Akvinolainen ja Pyhä Pietari, joka pitelee Taivaan valtakunnan avaimia käsissään.


Keisari Valerianus käski Laurentinuksen hakea Rooman seurakunnan omaisuudet keisarille. Hän vei köyhät keisarin eteen ja sanoi että tässä on kirkon aarteet ja antoi varat köyhille. Laurentinusta ruoskittiin ja hakattiin ja lopulta hänet halstaroitiin rautaverkkojen päällä. Kerrotaan että hänet olisi grillattu juuri tämän kirkon paikalla. Kirkko on kolmannelta vuosisdalta jaa. Hän on kuitenkinn haudattu San Lorenzo Fuori el Muran basilikaan Roomassa. 

Keisari Valerianus tappoi myös paavi Sixtus II:n. Hänestäkin tuli pyhimys marttyrikuolemansa johdosta. Keisari Valerianus kielsi jyrkästi kristinuskon Rooman valtakunnassa. Paavi Sixtus II on haudattu San Saban kaupunginosaan San Sisto Vecchion kirkkoon.


Tässä Fra Angelico upeassa maalauksessa  Pyhä Pietari kastaa Laurentinuksen Rooman seurakunnan diakoniksi. Cappella Niccolinassa on useita maalauksia Pyhästä Laurentinosta. Fra Angelico maalauksista tykään erityisen paljon. Niissä on kauniit värit ja kuvaus on hyvin herkkkää.

Yksi ehdottomasti parhaista maalarimestareista koskaan maaapllolla oli munkki Beato (=siunattu) Fra Angelico/Giovanni da Fiosole. Hän eil 1300-1400-lukujen vaihteessa Firenzessä munkkina. Hän kuoli Roomassa vuonna 1455 ja hänen  huadattiin Santa Maria Sopra Minervan basilikaan. Mutta Fra Angelico kanonisoitiin niin myöhään kuin vuonna 1982. 

Jos käytte Firenzessä niin käykää ihmeessä San Marcon luostarissa ihailemassa Fra Angelicon maalauksia, joita hän teki sen ajan maailman rikkaimman ja vaikutusvaltaiimman henkilön Cosimo de Medicin pyynnöstä. Ikimuistettava kokemus! Sanonta kuuluu että 80 % maapallon korkeimmalle arvosteusta taiteesta löytyy Italiasta ja niistä 80% löytyy Firenzestä. Tietysti yksi pakollisista kohteista on myös Cappella Niccolina Vatikaanissa.

Vatikaanin palatsissa, Niccolinan kappelissa/Cappella Niccolina, on tämä yllä oleva kaunis maalaus. Sen on maalannut munkki Fra Angelico. Se on melkein kaksi metriä kertaa kolme metriä kooltaan. Harvinainen maalaus ja se on harvinaisen kaunis. Kuvassa Pyhä Pietari joka toimi ensimmäisenä Paavina. Hän kastaa ja siunaa Pyhän Laurentinuksen diakonin virkaansa. Todellakin historiallinen kuvaus ja kuvaajan oli yksi maapallon upeimmista maalarimestareista Fra Angeico.


Kaunis kirkon portaikko, Via Panisperan varrella. Portaita pitkin pääsee kirkkoon ja luostarin pihalle. Bussi 71 pysähtyy kirkon edustalla.


Kirkon kauniisti veistetty ovi, joka on Carlo Rainaldin mestariteos.


Pyhän Birgitan kappeli, jossa oikealla Birgitan sargofagi

Kirkon edustalla seisoi pronssipatsas aikoinaan, joka kuvasi Pyhää Birgittaa. Nyttemmin se voi olla siirretty Pyhän Birgitan luostariin Piazza Farnesella, paikalla jossa Pyhä Birgitta asui aikoinaan Roomassa. Mutta Pyhä Birgitta seisoi usein San Lorenzon kirkon edustalla ja kerjäsi rikkailta, jotta saatiin leivottua leipää köyhille. Pyhä Birgitta kävi rukoilemassa San Lorenzon kirkossa melkein päivittäin ja hän toivoi että hänet tullaan hautamaan juuri tähän San Lorenzon kirkkoon. 

Birgitta kuoli Piazza Farnesella sijainneessa kodissaan, jossa on nykyään Birgittaluostari ja ruotsalaisten kotikirkko Roomassa. Kun Birgitta kuoli niin häntä ei voitu heti kuskata tänne San Lorenzon kirkkoon koska hänen asuntonsa edustalalla tungeksi niin paljon väkeä. Neljän vuorkauden päästä hänet laitettiin yskinkertaiseen puuarkkuun ja arkku kuskattiin tänne San Lorenzon kirkkoon. Kirkossa laitettiin hänen puurakkunsa marmoriarkkuun odottamaan kotimatkaa Ruotsiin Vadstenaan. Hänen ruumiinsa kuitenkin paloiteltiin ja käsivarsi ja joitakin selkärängan paloja jäi reliikeiksi San Lorenzon kirkkoon.


Pääalttarin valtavan suuri alttarimaalaus kuvaa Pyhän Laurentinuksen halstrausta. Alttaritaulun on maalannut Pasquale Cati vuonna 1589. Pääalttarin krusifiksi on 1400-luvulta.

Kirkkosali on yksilaivainen ja sen molemmilla reunoilla on kolme kappelia. Yksi kappeli sijaitsee ns verandassa tai kuistissa, jossa säilytetään Pyhän Laurentinuksen patsas ja joka otetaan esille joka vuosi 10.elokuuta. Kappeli on lukittu mutta jos sattuu törmäämään kirkon vahtimestariin niin voi pyytä hänen näyttämään kappelia.




Kirkkosalin ensimmäinen kappeli oikealla puolen on omistettu Klaara Assisille klarissasääntökunnan perustajalle, Pyhän Fransiskus Assisilaisen siskolle.

Toinen kappeli vasemmalla puolen kirkkosalia on pyhitetty Pyhälle Birgitalle.


Luostarin vanhin osio joka on säilytetty, koska ne ovat Rooman vanhimpia rakennuksia keskiajalta, joita ei ole enää kovin montaa jäljellä. Hieman etelänpänä Via in Selcin kujan varrella voi käydä ihailemassa näitä Rooman vanhimpia rakennuksia.


Luostarissa asui alunalkaen benediktiinimunkkeja ja luostari oli hyvi keskeinen paikka Roomassa, johon köyhät vaelsivat saadaakseen syötävää. Siinä sijaitsee vieressä toinekin luostari, köyhien klarissanunnien luostari, jotka jakoivat köyhille juuri leipää ja kinkku/pane e perna. Useimmat luostarit jakavat leipäpaketteja vieläkin köyhille. San Fransesco e Ripan kirkossa on kori tuoretta leipää heille joilla on todella kova nälkä. Korissa on erittäin puhdas mankeloitu liina ja siinä valmiiksi leikattuja tuoreita leivänsiivuja. 

Katollisen kirkon hyväntekeväisyysjärjestö Caritas jakaa toki siellä täällä ruokapaketteja ja heillä on useita koteja, joissa saa niin ruokaa, käydä suihkussa kuin puhtaat vaatteetkin päälleen. Kodeissa  ohjataan myös sairaalahoitoon jos siihen nähdään tarvetta. Päihderiippuvaisilla on omat kotinsa joissa he saavat apua, samoin nuoret äidit lapsineen jotka ei saa tukea omilta vanhemmmiltaan tai sukulaisiltaan. Joissakin nunnaluostareissa asuu nuoria tyttöjä jotka on vanhemmat syrjineet, kun tyttäret ovat synnyttäneet lapsen Heillä on mahdollisuus asua joissakin nunnaluostareissa, nunnat hoitavat lapsia sillä aikaa kun nuoret äidit käyvät koulua.

Paavi Eugenius antoi vuonna 1149 luostarin Ordo Cavencis nimiselle luostarijärjetsölle Cavan luostarista. Santa Chiara nunnat saivat luostarin asunnokseen 1800-luvulla. Nykyään luostarissa huseeraa Oblate Agustiniane in San Pasquale nunnat.

Tämä luostarirakennus on valtavan iso ja se seisoo kukkulalla korkean muurin tukemana. Osa luostarista on nykyään Rooman yliopiston fysikaalisen laitoksen omistuksssa ja itäinen osa kuuluu sisäministeriölle.

Fil: Mosaikmarinmålning Musei Capitolini AntCom32359.jpg

Tämä upea mosaiikki on kotoisin San Lorenzo in Panispernan kirkosta ja löytyy nykyyään Centrale Montemartinin musoesta.



Ei kommentteja: